”Mitä jos en osaa välittää tietotaitoa opiskelijalle riittävän hyvin”

Käytännön opettajille, kentän sosiaalityöntekijöille, opiskelijan ohjaus on haastavaa varsinkin silloin, kun ohjaa ensimmäisiä kertoja opiskelijaa omaksumaan sosiaalityön ammatillisia taitoja. Katriina Rinkinen kokosi teoksen Opiskelijan ohjauksen hyvät käytännöt sosiaalityön käytännön opettajaksi kouluttautuvien näkökulmasta. Teos perustuu Helsingin käytännön opettajien kirjoituksiin hyvistä ohjauskäytännöistä. Käytännön opettajien/ohjaajien näkökulmasta seuraavanlaiset asiat opiskelijan ohjauksessa on katsottu tärkeiksi.

Käytännön opiskelun vaiheet ohjaussuhteessa

Sosiaalityöntekijöiden näkökulmasta hyvä ohjauskäytäntö on, että opiskelijan ohjaamiseen valmistaudutaan jo ennen opiskelijan tuloa harjoitteluun. Kuten Tamperelaisen Tiina Forssellin esseestä opiskelijan ohjauksesta käy ilmi, opiskelijan ohjaus vaatii aikaa jopa ennen kuin opiskelija on tullut koko harjoittelujaksolle.

  1. Ajallisesti se tarkoitti sitä, että opiskelija oli ennen harjoitteluun tulemista yhden päivän tutustumassa työpisteeseen.
  2. Lisäksi oli yksi erillinen tapaaminen työpaikalla, jossa kävimme läpi harjoittelun aloitusaikataulua ja mahdollisia tavoitteita harjoittelulle.
  3. Oppilaitoksella oli myös yksi orientoitumispäivä aiheeseen liittyen.
  4. Aikaa kului myös siinä, kun asetti kalenteriin ohjauskeskusteluaikoja sekä mietti etukäteen mahdollisia tutustumispaikkoja/perehdytysajankohtia.
Hyvää ohjauskäytäntöä on sen varmistamista, että koko työyhteisö sitoutuu opiskelijan ohjaukseen. Tämä tarkoittaa sitä, että työyhteisössä tulee keskustella tilanteesta jo ennen kuin opiskelija tulee harjoitteluun. Tärkeitä teemoja ovat, missä määrin muut työntekijät jakavat vastuuta opiskelijan ohjauksesta. Katariina Rinkinen (2010) muistuttaa omassa raportissaan, että ”Jokaista työtekijää tarvitaan luomaan opiskelijaystävällinen, myönteinen ja avoin ilmapiiri.”

Mallin antaminen

Tuula Juvonen (2010) nostaa esiin analysoidessaan käytännön opettajien kirjoituksia sen, että käytännön opettajan/ohjaajan ensimmäinen ohjaustoiminta on sosiaalityöntekijän mallin antaminen opiskelijalle. Tällöin opiskelija seuraa ja havainnoi kokeneemman sosiaalityöntekijän työtä. Opiskelija voi myös kyseenalaistaa tai ihmetellä työn tekemisen tapoja.  Samalla ohjaava sosiaalityöntekijä joutuu miettimään itse omia toimintatapojaan.

Opiskelija seuraa ja tarkkailee ohjaajan työtä lähes koko työpäivän ajan. Seuraamalla ja tarkkailemalla opiskelija oppii työpaikan ja työntekijän toimintamallit ja työtavat. Mieleeni jäikin eräs lausahdus, joka eräällä luennolla puhuttiin ääneen: ohjaaja on opiskelijalle hänen oman ammatti-identiteettinsä rakentumisen kannalta hyvin merkittävä henkilö. Edellä mainittu olisikin hyvä asia, jos oppiminen tuottaisi vain positiivista tulosta, mutta entäpä jos opiskelija samalla oppii myös huonoja toimintamalleja. (Forssell 2011)

Tarkemmin opiskelijan ammatillisten taitojen oppimisprosessia tarkastellaan osiossa ohjaus. Siinä perehdytään opiskelijan ohjausprosessin itse harjoittelun aikana sekä käytäntötiedon ja teoriantiedon suhteeseen. Opiskelijan ammatillisten taitojen asiakastyönjakson päätteeksi tehtävä arviointi on haastavaa ja sitä tarkastellaan osiossa arviointi.

Vuorovaikutus

Todellisuus oli välillä toista eli aikoja jouduttiin siirtämään. Ohjattavalla ei ollutkaan aiheesta paljon kysyttävää tai pohdittavaa. Itsellekin tuli huono omatunto, kun keskustelut eivät menneet niin kuin oppikirjoissa sanotaan. (Forssell 2011)

Vaikka mallioppiminen on tärkeä osa opiskelijan ammatillista kasvunprosessia käytännön opettajat/kentän sosiaalityöntekijät korostavat ohjaajan ja ohjattavan välistä vuorovaikutusta (Rinkinen 2010; Juvonen 2010). Ohjaus tapahtuu ennen kaikkea vuorovaikutuksessa. Jotta vuorovaikutus opiskelijan kanssa onnistuisi, ohjaajan täytyy kyetä olemaan erilaisissa vuorovaikutuksen positioissa opiskelijaan nähden. Silloin kun hän opettaa sosiaalityön ammatillisia taitoja hän on asiantuntija. Työnohjauksellisissa keskusteluissa ohjaajan tulee kyetä dialogiin eli tasa-arvoisuuteen ja jopa saavuttaa ei-tietämisen tila, jossa opiskelijalle annetaan ihmettelyn kautta mahdollisuus tuottaa uutta tietoa sosiaalityön ammattikäytöntöihin.

Tunteet

Sosiaalityössä joutuu väistämättä kohtaamaan rankkoja asioita, jotka herättävät opiskelijassa ahdistaviakin tunteita. Sosiaalityötä voi harvoin tehdä muuten kuin oman persoonansa kautta. Käytännön opettajien/ohjaajien koulutuksessa on tullut esiin opiskelijan työnohjauksen tärkeys. Välttämättä jokaiselle sosiaalityön opiskelijalle ei ole itsestään selvää omien tunteiden reflektointi tai kyky nostaa omia ihmettelyn aiheita sosiaalityössä kohtaamissaan asioissa. Tällaisessa tilanteessa tarvitaan eniten työnohjauksellisia taitoja. Sosiaalityön opiskelijan työnohjausta tarkastellaan erikseen osiossa työnohjaus.

Lähteet

Forssell, Tiina (2011) Opiskelijan ohjaus sosiaalialalla. Lopputyö: Opiskelijan ohjaus sosiaalialalla. Tampere. http://www.sosnet.fi/SKT/Materiaalit/Koulutusmallit/Tampereen_malli.iw3

Juvonen, Tarja (2010) Sosiaalityön käytännön opettajan pedagoginen rooli ja sen haasteet. Seminaaritutkielma. Opettajan pedagogiset opinnot. Helsingin yliopisto. julkaisematon.

Rinkinen, Katariina (2010) Opiskelijan ohjauksen hyvät käytännöt sosiaalityön käytännön opettajaksi kouluttautuvien näkökulmasta. Helsingin yliopisto ja Socca, Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus.