Koulutusmallit

Sosiaalityön käytännön opettajien – sosiaalityöntekijöiden, jotka toimivat opiskelijan ohjaajina – ei ole siis valtakunnallista mallia, miten koulutus toteutetaan. Tässä esitellään kolme erilaista toteuttamismallia.

  • Käytännön opettaja sosiaalityön kehittäjänä -koulutus on pääkaupunkiseudulla toimiva laaja käytännön opettajien täydennyskoulutuskokonaisuus. Se sisältää 13 lähiopetuspäivää sekä kirjallisia välitehtäviä koulutuspäivien välissä sekä perehtymistä sosiaalityön ajankohtaiseen tutkimukseen.
  • Opiskelijan ohjaus sosiaalialalla on suppea koulutus, joka antaa perustiedot opiskelijan ohjauksesta. Koulutus on yhteinen sosiaalityöntekijöille ja sosiaaliohjaajille. Koulutus on jatkumo Tampereella olevalle yliopiston ja ammattikorkeakoulun väliselle yhteistyölle; Sosunipoli-hankeelle.
  • Monitieteellinen opiskelijaohjaus: Asiakastyöntaitojen ohjaaminen moniammattillisesti on suppea täydennyskoulutus niille, joilla on jo perustiedot opiskelijan ohjauksesta. Koulutus antaa täydennyskoulutusta moniammatillisten opiskelija ryhmien ohjaukseen sekä moniammatillisesti toimivaan sosiaalityöhön. Koulutus edelleen kehittää Turun yliopistolla toimivaa moniammatillisen klinikan oppimisympäristöä. (Lehtonen, Riitta: Sosiaalityön ammattikäytäntöjen opetus Turun yliopistollisella opetusklinikalla.)


Koulutusmallien oppimiskäsitykset ja sosiaalityön hiljainen tieto

Käytännön opettajien - sosiaalityöntekijöiden, jotka toimivat opiskelijan ohjaajien - koulutuksessa, kuten sosiaalityön oppiaineessa yleisesti haasteelliseksi nousee teoreettisen tiedon ja ammatillisen käytäntötiedon välinen suhde. Sosiaalityöntekijöiden täydennyskoulutuksessa vastauksena tähän on nähty kriittinen ja reflektiivinen ammatillisuuden kehitysprosessi.

  1. Oppimaan oppiminen. Reflektiivisyyden - peruselementtien tiedostaminen: oppia tarkkailemaan omaa ajatteluaan, tunteitaan ja toimintaan.
  2. Oppia refektoimaan - arvioimaan - omaa toimintaa ja tavoitteitaan
  3. Kriittinen reflektiivisyys omaa ammattilista toimintaan ohjaavia periaatteita ja rakenteita kohtaan.
Reflektioon siis liittyy oleellisesti toimintaan perustuva kokemus, kokemuksellinen oppiminen ja toisin toimimisen mahdollisuuden oivaltaminen. (Karvinen 1996, 26–30.)

Opetusmuodot: asiantuntijaluennot ja pienryhmät

Jotta reflektiivista ammatillisuuden kehitysprosessia pystytään koulutuksessa toteuttamaan, ovat käytännön opettajien koulutuksien opetusmuodot perustuneet asiantuntijaluentoon ja pienryhmätyöskentelyyn. Asiantuntijaluennoilla koulutuksessa on tuotu esiin uutta teoreettista ja tutkimuksellista tietoa koskien sosiaalityön opiskelijan ohjausta sekä sosiaalityön ajankohtaista ilmiöitä. Näin saadaan uusia käsitteitä, joilla pystytään käsitteellistämään omaa ammatillista toimintaa ja opiskelijan ohjausta. Pienryhmätyöskentelyn ja kirjallisten välitehtävien avulla pyritään kriittiseen ja reflektiiviseen ammatillisuuden kehitysprosessiin.


Hiljainen tieto – kokemustieto

Sosiaalityössä teoreettisen ja ammatillisen käytäntötiedon suhdetta voidaan lähestyä myös hiljaisen tiedon näkökulmasta. Käsitteellisen teoreettisen tiedon nähdään sijaitsevan sosiaalityön tutkimuksen teoreettisissa teksteissä ja käytännön tiedon sisältyvän tekemiseen. Käytäntö tietoon sisältyy ajatus hiljaisesta tiedosta. Hiljainen tieto on yksilön ja yhteisön osaamisessa, jolloin sen tuottaminen ja jakaminen riippuu yhteisön ja yksilön toiminnasta. Teoreettinen tieto on vasta potentiaalista tietoa ennen kuin yksilö tai yhteisö ottaa sen käyttöönsä. (Poikela 2003.) Näin ajateltuna pelkät asiantuntijaluennot eivät riitä vaan juuri pienryhmätyöskentelyssä kriittisen ja reflektiivisen ammatillisuuden kehitysprosessin kautta saadaan potentiaalinen – asiantuntijaluennon - tieto käyttöön.


Kirjalliset välitehtävät

Ulla Mutka (1998) väitöskirjassaan Sosiaalityön neljäs käänne tuo esiin juuri kokemus tiedon ja sen auki kirjoittamisen tärkeyden. Mutka puhuukin kirjoittavasta sosiaalityöntekijästä. Kirjoittamalla auki sosiaalityöntekijöiden hiljaisen tiedon tehdään näkyväksi ne valinnat, ratkaisut, päätökset ja perustelut, joita sosiaalityöntekijät työssään tekevät. Vain näin saadaan uudenlaista tietoa ammatillisesta arjesta, jonka kautta on mahdollista löytää metatason selityksiä sosiaalityön käytännöille. Ajatus kirjoittavasta sosiaalityöntekijästä elää käytännön opettajien koulutuksessa vahvasti siten, että niihin sisältyy esseen tyyppisiä välitehtäviä ja kirjallinen lopputyö.


Kirjallisuus

Mutka, Ulla (1998) Sosiaalityön neljäs käänne. Jyväskylä: SoPhi.

Karvinen, Synnöve (1996) Sosiaalityön ammatillisuus modernista professionaalisuudesta reflektiiviseen asiantuntijuuteen. Kuopion yliopiston julkaisuja E. Yhteiskuntatieteet 34.

Nevgi, Anne & Lindblom-Ylänne, Sari (2003) Oppimisnäkemykset antavat perustan opetukselle. Teoksessa Nevgi, Anne & Lindblom-Ylänne, Sari (toim.) Yliopisto- ja korkeakoulu- opettajan käsikirja. Helsinki: WSOY, 82–115)

Poikela, Esa (2003) Opetustyö tieto- ja oppimisympäristönä. Teoksessa Poikela, Esa & Öystilä, Satu (toim.) Yliopistopedagogiikkaa kehittämässä – kokeiluja ja kokemuksia. Tampere: Tampere University Press.